Elefantteja | Elephants

Sain jotain talven ja kevään aikana aikaiseksikin! Sinänsä hämmästyttävää, mutta olen kyllä näistä myös aikamoisen ylpeä. Sukat menivät kandiohjaajalle kiitokseksi, toivottavasti olivat sopivat ja mieluisat.

(Tässä sukat omissa jaloissa mallausta varten.)

Alunperin idean näihin sain  Hannan ihanista sukista, joista sain nauttia FB-feedini kautta koko alkukevään, kunnes lopulta itsekin sorruin. Myös sukissa esiintyvä elefantti oli erityisen tärkeä, sillä olen pitkään vitsaillut, että kandissani kestää yhtä kauan kuin norsunpoikasella syntyä (eli noin 20-22 kuukautta), vaikka tosiasiassa kokonaisuudessaan hommaan taisi mennä vieläkin kauemmin. Muistatteko tämän postauksen kahden vuoden takaa?

Joka tapauksessa sain vihdoin palautettua työn ja muutenkin valmistuminen on enää tutkintotodistuspyynnöstä kiinni. Syitä siihen, että opinnot ovat venyneet ja vatvoneet on monia - ja monet niistä ovat oikeastaan samoja kuin miksi tätä blogiakin on tullut päivitettyä aivan liian harvoin. Kaikesta huolimatta olen saanut paljon tukea ja neuvoa ja jaksamista monelta taholta, ja siksikin halusin palkita mahtavan ohjaajani, joka on ollut tsemppaamassa eteenpäin aina uskon loppuessa.

Nämä elefantit olivat vaivalloiset ja silti kovin opettavaiset ja rakkaat, vähän niin kuin kandityöt ja elefanttivauvatkin kai tuppaavat olemaan.

Elefanttisukat (Project@Ravelry)

Malli /Pattern : Water for the Elephants

Koko / Size: 36? (small) 

Lanka / Yarn: 

Lanitium ex Machina sock yarn (violet)

Hopeasäie Sukka - Kesäloma (yellow)

Puikot / Needles: 2,5 mm

I finally finished something, namely these socks for my senior thesis advisor. She helped me through many dark moments, both within the work and outside of it. To thank her for all her efforts I wanted to make something special for her... like these socks to represent the two years a mother elephant carries her young or the many many months I spent of my thesis. I really loved knitting these socks and I hope the recipient loves and appreciates them as well. 

Rakkautta keväässä

Luin jostain joskus kerran, että ihmisillä on erilaisia tapoja osoittaa rakkauttaan, ja erilaiset tavat ovat suurin syy siihen, miksi parisuhteissa ja muissakin ihmissuhteissa välillä tuntuu, että toinen ei välitä, ei vaan ymmärrä. Joku osoittaa rakkauttaan puheilla, toinen arkipäivän teoilla, kolmas pienillä päivää piristävillä lahjoilla. Kukaan ei varmaan ylläty jos kerron, että itsestäni Maailman Parhautta on antaa ja saada. Tämä kevät on totisesti muuttunut huomattavasti paremmaksi erinäisillä muistamisilla.

Tämä paketti kotiutui Belgiasta, täysin yllätyksekseni.

Vernat ovat Äiti-Puffan värjäämää Mohair-Sukka-Puffaa, jonka sain kunnian nimetä. 

Ihana väri, ihanaa lankaa, ihana ystävä. 

Koukuttajan kontribuutio "Kaheleiden rakkauteen". <3 sinnekin.

Viime aikoina en juuri ole ehtinyt neulomaan, aikaa vie opinnot ja etenkin proseminaarityö, josta toivottavasti kuoriutuu tulevaisuudessa myös kandi...

People have showered me with love in the form of yarn and mail and friendship. Especially the last is more precious than gold to me, and to show it off I'm planning a project using a bit of help from my knitting/crocheting friends. Other than that, my time has mostly been eaten up by my senior thesis for my bachelor's degree. Interesting stuff, I tell you.