Eka paita / The First Sweater

Sain taas jotain valmiiksi... noin kahden vuoden neulomisen jälkeen. Ostin langat tähän neuleeseen kaksi vuotta sitten massiivisessa kesäneuletapahtumassa, jonne Hopeasäikeen Pirre tuli valtavien kassien kanssa ja muutenkin lankaa vaihtoi omistajaa pöytien yli ja ali valtavia määriä. Sain projektin alullekin aika pian langan hankkimisen jälkeen, mutta syystä ja toisesta neulominen on ollut varsin hidasta. Ravelry-muistiinpanojen mukaan sain vartalo-osion valmiiksi viime vuoden alussa, eli hihoihin on mennyt noin 7 kuukautta per hiha.

Nyt paita on kuitenkin valmis! Tästä ei todellakaan tullut tunikaa kuten ohjeessa, vaan pikemminkin omaan kroppaan muotoiltu paita. En ole viitsinyt laskea, mutta todennäköisesti rivitiheyteni heittää ohjeen mukaisesta sen verran, että kroppa jäi vähän lyhyeksi. Ja lopun pituuden syökin sitten kurvikkaat muotoni... :D Olen kuitenkin varsin tyytyväinen lopputulokseen, paita sopii hyvin käytettäväksi niin housujen tai hameenkin kanssa. Pidän myös yksityiskohdista (sinisistä resoreista ja hauskasta pikku taskusta!), ne tuovat työhön hauskan lisän. Sininen lankakerä oli tosin karkuteillä ihan viime päiviin asti, mikä hidasti työn päättelyä jonkin verran...
 

Viikonloppuna päätin, että haluan saada puikot työstä vapaaksi ja päätin jatkaa jäljellä olevan hihan neulomista. Katsoin Areenasta vähän kaikkea ja neuloa posotin... Ja yllättäen sainkin paidan valmiiksi! Samaan syssyyn oli sitten pakkko neuloa myös tasku valmiiksi ja päätellä langanpäät ja muutenkin saada työ oikeasti ihan valmiiksi. Ja seuraavana päivänä oli tietenkin pakko laittaa paita päälle, vaikka ulkona oli melkien hellelukemat. Onneksi ihana 100% BFL on hengittävää ja mukavaa päällä säätä huolimatta. Ah, ihanaa lankaa, ihana paita.

 

Mustikkamaito (Project@Ravelry)

Malli /Pattern : Sweet Vanilla Tunic

Koko / Size: L 

Lanka / Yarn: 

Hopeasäie Sukka - Tuulia & Milja

Puikot / Needles: 3 & 4 mm

Ps. sain aikanaan ohjeen muuten lahjoituksena ohjeen suunnittelijalta, aivan ihanalta Veeralta! Ohje oli hurjan hyvin tehty. Tätä oli ilo neuloa, vaikka projekti olikin tauolla aina välillä pitkiäkin aikoja ja piti vähän miettiä, että mitäs tässä olikaan tullut viimeksi neulottua...

I finished my first ever ready-to-wear sweater, and it's no other than a combination of wonderful Veera Välimäki and Hopeasäie, the end result being a lovely sweater with nice little details. I love it. 

Elefantteja | Elephants

Sain jotain talven ja kevään aikana aikaiseksikin! Sinänsä hämmästyttävää, mutta olen kyllä näistä myös aikamoisen ylpeä. Sukat menivät kandiohjaajalle kiitokseksi, toivottavasti olivat sopivat ja mieluisat.

(Tässä sukat omissa jaloissa mallausta varten.)

Alunperin idean näihin sain  Hannan ihanista sukista, joista sain nauttia FB-feedini kautta koko alkukevään, kunnes lopulta itsekin sorruin. Myös sukissa esiintyvä elefantti oli erityisen tärkeä, sillä olen pitkään vitsaillut, että kandissani kestää yhtä kauan kuin norsunpoikasella syntyä (eli noin 20-22 kuukautta), vaikka tosiasiassa kokonaisuudessaan hommaan taisi mennä vieläkin kauemmin. Muistatteko tämän postauksen kahden vuoden takaa?

Joka tapauksessa sain vihdoin palautettua työn ja muutenkin valmistuminen on enää tutkintotodistuspyynnöstä kiinni. Syitä siihen, että opinnot ovat venyneet ja vatvoneet on monia - ja monet niistä ovat oikeastaan samoja kuin miksi tätä blogiakin on tullut päivitettyä aivan liian harvoin. Kaikesta huolimatta olen saanut paljon tukea ja neuvoa ja jaksamista monelta taholta, ja siksikin halusin palkita mahtavan ohjaajani, joka on ollut tsemppaamassa eteenpäin aina uskon loppuessa.

Nämä elefantit olivat vaivalloiset ja silti kovin opettavaiset ja rakkaat, vähän niin kuin kandityöt ja elefanttivauvatkin kai tuppaavat olemaan.

Elefanttisukat (Project@Ravelry)

Malli /Pattern : Water for the Elephants

Koko / Size: 36? (small) 

Lanka / Yarn: 

Lanitium ex Machina sock yarn (violet)

Hopeasäie Sukka - Kesäloma (yellow)

Puikot / Needles: 2,5 mm

I finally finished something, namely these socks for my senior thesis advisor. She helped me through many dark moments, both within the work and outside of it. To thank her for all her efforts I wanted to make something special for her... like these socks to represent the two years a mother elephant carries her young or the many many months I spent of my thesis. I really loved knitting these socks and I hope the recipient loves and appreciates them as well. 

Pipoja pienille

Joskus ööö... viime talvena ehkä oli mediassa ja ravelryssä ja kaikkialla kampana pienten vastasyntyneiden kokoisten vauvan pipojen keräämiseksi luovutettavaksi vastasyntyneille vauvoille. Vauvan asioitahan on aina ihana neuloa, vauvat on söpöjä ja tekeleet pieniä ja valmista tulee suurinpiirtein minuutissa, etenkin jos tarpeeksi isoilla puikoilla tekee. Tempaisin sitten muutamana iltana pipoja puikoille (muistaakseni 4,5 mm) ihan urakalla, lankana aina niin ihana Ricon Essentials Merino Arania, jotka olin muistaakseni ihan tätä varten ostanut Villavyyhdistä (tietysti!).

Tässä vähän kuvagalleriaa.

Ravelry: To Welcome the Newcomers

Ravelry: Chevron Hat

(No project at Ravelry / Ei omaa projektia Ravelryssä)

Joo-o. Mitäs näistä kuvista nyt sitten oikein sanoisi, muuta kuin voin vaan pyytää anteeksi, että silmänne varmaan just kuolivat pois. Kuvathan on siis otettu iPadilla kesken neulemiittia, kun sain vihdoin kuriirin pipoille. Eipä siinä mitään, kuva se on huonokin kuva. Pakko oli vielä heittää käsittelykerroksia miljoona plus yksi, koska alkuperäisissä ei näkynyt muuta kuin jotain epämääräistä harmaata massaa, uskokaa tai älkää. :D

Tässä siis yksi ja ehkä keskeisin syy Puutavillaan viime aikaiselle radiohiljaisuudelle: kadotin kameran akun laturin joskus syksyllä ja nyt ei oteta sitten kuvia ennen kuin laturi taas suvaitsee tulla löydetyksi. Toiste en taida iPadia kuvaamiseen käyttää, ei millään pahalla sitä armasta laitetta kohtaan, mutta ei siitä kyllä kuvaamiseen ole (paitsi ehkä joissain tilanteissa Instagrammilla).

I knit some baby hats and took some godawful photos of them with my iPad. I've lost my camera charger, so we'll see when I'll be posting next time. There's a limit even to my tolerance of awful photos. 

Stripe Zombies in My Brain

I feel like a zombie, a stripe zombie.

Usually zombies are pictured as (undead) people who have only one thing in their mind, brains. Well, in my case, it seems like I have only one thing on my mind - STRIPES.

Or what do you say about this collage I put together to show you what I've had on my needles for the past few weeks or so?

Seriously. It's a disease!

Täällä neulotaan raitoja. Raitoja, raitoja, raitoja.

Sukka(-a)sia

Neuloin viime jouluna äidille sukat, jotka valmistuivat muistaakseni juurikin jouluaattona. Olin jo paketoimassa sukkia, kun yhtäkkiä tajusin, että "Hei! Näähän pitää päätelläkin!". Äiti sai kuitenkin sukkansa, ja oli ilmeisesti kovin tyytyväinen. Neulojan harmiksi äiti julisti ne heti juhlasukiksi "joita saa käyttää vain suurina juhlapäivinä, kuten jouluna ja juhannuksena!". Pöhkö äiti, mieluummin neuloisin uudet puhkikulutettujen tilalle... <3

En kuitenkaan saanut otettua sukista kunnollisia kuvia ennen kuin vasta nyt, tai no, ehkä noin kuukausi sitten. Äiti on jemmannut juhlasukkansa sen verran hyvin, että niiden päivänvaloon maanitteleminen on ollut kovin kinkkistä. Ohje on selkeä, addiktoiva, ja vieläpä ilmainen Outside In. Nimi tulee tietenkin siitä, että nämä sukat neulotaan sisäpuoli ulospäin ja lopuksi käännetään. Sekin jännä juttu näissä sukissa on, että ohjeen mukainen kantapää on ns. "afterthought-heel". (Tässä YarnHarlotin postaus/ohje aiheesta.) No nyt on sekin kokeiltu! Tässä kantapää-mallissa on se ominaisuus, että jalkaan laitettaessa sukat tuntuvat kovin tiukoilta. Jalassa ne kuitenkin ovat hyvinkin istuvat, jopa napakat. Onko se sitten hyvä vai huono puoli, riippuu varmaan sukasta ja sen käyttäjästä. 

Malli (pattern): Outside In (@Knitty)

Projekti / Project @ Ravelry

Koko (size): S (small)

Lanka (yarn): Wollmeise twin (WD Merlot)

Puikot (needles): 2,5 mm?

^ kantapää / the afterthought heel 

Kiitos äidille mallaamisesta! (Kenenkään muun perheenjäsenen jalkaan ne sukat ei olisi mahtuneetkaan...)

Last Christmas(!), I knit my mother a pair of socks. They were my second pair of socks ever, and the finest pair of seconds socks, ever;  if I may say so. According to my mother, they were such fine socks that she claimed they were her "special socks for Christmas and other Holidays" and I was like O_o "Mom, I just spent hours and hours and hours slaving over socks you're not going to use?" Silly Mother, she always gets pretty tearful when we discuss the socks. Anyway, thanks to her hiding the socks "for special occasions" and it being sodamndark all the time, I never managed to get any good pictures of them until now.  Thanks Mother for modeling!  

Ps. the socks have an afterthought heel, which was pretty fun way to do it! Here's what YarnHarlot has to say on this topic.

Kesä tuli, kesä meni

Ihan ikuisuus siitä, kun olen viimeksi päivittänyt! Hyvänä syynä voidaan pitää sitä, että olen neulonut ja virkannut urakalla, KYH-juttuihin liittyen. Kesäyön hullutus ei mennyt ihan putkeen, mutta ei kyllä harmittanutkaan; siitä on aikaa kun olen saanut niin ahkerasti valmista yhtä lyhyessä ajassa! Loppujen lopuksi KYH-projekteista sain aloitettua aikataulun puitteissa kaikki, mutta valmiiksi vain reilun kolmasosan. Noin toinen kolmasosa on tullut elokuun aikana valmiiksi, ja loput vielä odottavat valmistumistaan. Silti, yllättävän hyvää tahtia nuo keskeneräisetkin näyttävät etenevän, vaikka mitään varsinaista takarajaa ei (enää) olekaan. Ehkä se pitää mielenkiintoa yllä, että keskeneräistä työtä voi vaihdella huivista sukkiin ja edelleen pipoon jos johonkin tylsistyy. Ja onhan se aina kiva saada asiota valmiiksi, siitä pitää KYH-projektien suhteellisen rajallinen koko ja määrä huolen.

Tässä vähän kuvagalleriaa kesän varrelta:

Kuten näkyy, niin on siellä ihan valmiitakin juttuja joukossa. Tarkempia speksejä KYH projekteista löytyy Ravelryn KYH-välilehdeltä. Ensi kerralla laajemmin kesäfiiliksiä, tämä oli vähän tällainen KYH-välipala. ;)


It's been a while, I know! I have a good reason, though; I've actually spent the summer knitting and crocheting instead of sitting inside by my computer. I never really made it to the finish line in Summer nights' madness, but I passed my expectations and for that I'm happy. I still have projects to finish, but for the most part I've finished lots and lots of projects too! Next time I'll try to remember some summer pics too, I did after all do something else than knit too. ;)

Tänään se alkaa!

So You Think You Can Knit -showosuus siis!

Kuten edellisestä postauksesta näkyy, kovasti on Quick-Steppiä harjoiteltu ja elämäni ensimmäinen sukkapari on valmis!

Koska lähtötilanne on näinkin vaatimaton, en ajatellut alkaa sen suuremmin sooloilemaan, vaan tavoitteena on saada sukkapari tai kaksi aikaiseksi jouluun mennessä. Todennäköisesti mallineuleen harjoittelu venyy vielä show-viikoille, mutta eiköhän tästä vielä jotain valmista jossain vaiheessa synny.

Ja koska kuitenkin kilpailusta on kyse, täytyy tietenkin välineet olla kilpaurheilutasoa. Sen takia lankavalintoihinkin on panostettu, ja kuten alla olevassa kuvassa näkyy, on paljon ihania sukkalankoja hypistelty ihan vain tätä haastetta varten. Vihreästä WM Pestosta tulee näillä näkymin mallineule-kämmekäät itselleni, varsinainen kilpailutyö tulee olemaan äidille sukat (malli jääköön vielä arvoitukseksi!) Merlot Twinistä, ja jos ei pudota heti alkumetreillä vaan yleisön kannustus ja jalat jaksaa vielä loppuun saakka, on kannustuksena siellä ihan itselle ihQsukat Norosta.

Puikkoja en ole vielä ehtinyt hioa kisakuntoon, sillä tällä hetkellä ne odottelevat vielä kaupassa ostajaansa. Lanka- ja mallivalinnat ovat hiljalleen taivuttaneet tämänkin neulojan siihen lopputulemaan, että SYTYCK-sukat tullaan tekemään pienillä puikoilla. Koska omissa puikkokokoelmissa pieniä puikkoja ei juurikaan ole (pienimmät on tällä hetkellä 3,5 mm), täytyy kaupasta käydä hakemassa ainakin 3 mm ellei 2,5 mm:n puikot... Aika hurjaa!

Innolla odottaen shown alkamista!

Vieraita ulkoavaruudesta

Ihanaisessa Ravelryn Kahelit syhmässä on viime aikoina syntynyt erilaisia KALeja (Knit-ALongeja) kuin sieniä sateilla. Paitsi syyslämmin, Haruni ja pitsineule-KALiin, olen osallistunut/osallistumassa myös UFOista FOiksi repäisyyn, jossa tarkoituksena on siis saattaa valmiiksi laatikonpohjille hautautuneita projekteja (UnFinished Objects).

Tässä toistaiseksi valmistuneet projektit, ei näitä ole haudotukaan kuin sellaiset reilu yhdeksän kuukautta. :D

Emerald Fingerless Mittens Nallesta:

Tästä projektista voi sanoa vaan, että onpahan valmis. Myös oman neulekäsialan muuttumisen huomaaminen oli varsin valaisevaa, mistäköhän ne pari silmukkaa sinne tiheyteen per 10cm on ilmestyneet? :D

Mitered Hanging Towel random puuvillasta:

Tätä oli ihanan helppo neuloa ja tykkään mallista. Napin ompelu sen sijaan vei *köhköh* jonkin aikaa... Ja jäi se vähän pieneksikin, seuraavasta teen isomman. :)

Nyt voinkin sitten hyvällä omatunnolla aloittaa muutaman uuden projektin... Vai?

Kahelit-group at Ravelry started a KAL in order to collectively turn some UFOs into FOs and here's my contribution so far, a pair of pretty ugly fingerless mittens and one slightly too small kitchen towel. Oh well, at least they're done now and I can cast-on some new projects, right?

Sitten olen valmis sinun pitää omanasi

Vaikka olen ihan säälittävän hidas neuloja ja suorastaan vätysmäinen bloggaaja, on kuitenkin jotain myös tullut valmiiksi viime kuukausien aikana.

Ensimmäisenä ja toistaiseksi ainoana itselle valmistuneena pitsihuivina Haruni on räikeän upea rakkauteni kohde. Valmistui viime viikolla, ja sen jälkeen sitä on esitelty kaikille vastaantulijoille, ja tutuille vähintään kolmesti.

Viimeisessä kuvassa (melkein lavastetussa) hyvä ystäväni Paula mallaa ja testaa vastavalmistunutta huivia. On kuulemma lämmin. :D

Lisää kuvia Ravelryssä.

---

Sitten jo aiemmin valmistui äidille äitienpäivälahjaksi pieni kudottu pussukka. Etenkin lukko-osan kiinnittämisessä oli ongelmia; härveli hajoitti ainakin kolme eri kokoista neulaa, ihan pienimmätkin siis. Seuraavaksi kokeilen reiällisten sijaan pihdeillä kiinni painettavia versioita. :P

Projektista tuli suorastaan pelottavan ruma, mutta rakas.

Pussukka on One Ball Knits: Purses -kirjasta, jossa oli ainakin omaa silmiää miellyttäviä ohjeita useampikin. Harmillista, että omani on kirjastosta ja siten ei ihan oma; toisaalta ihanaa, että tällaisia aarteita myös löytyy kirjastoista. (Ravelry-linkki)

---

Tiesittekö, että maailmassa on olemassa myös aivan ihania ihmisiä?

Yksi tällaisista ihanista ihmisistä on Tintti (ravelryssä TinttiH), joka aivan yllättäen otti yhteyttä ja tarjoutui diilaamaan himoitsemiani magneettilukkoja Tallinnasta. Annoin luvan kaapata kainaloon muutakin, mikä vaan hyvältä näyttää ja seuraavanlaisen paketin sain jo seuraavana päivänä:

Vironvillaa 240 g aivan ihanissa väreissä...

Nappeja, solkia, lukkoja ja nauhoja pienen kasan verran...

Ja ei varsinaisesti Tallinnasta, mutta Tintiltä kuitenkin, aivan ihastuttavan herkät, elämäni ensimmäiset, oikeat silmukkamerkit! Vähemmästäkin anteliaisuudesta tulee aivan pää pyörälle! Kiitos ja kumarrus Tintille!

Harmi, ettei ehditty istua ja ihastella Tallinnan tuliaisia sen pidemmäksi aikaa, mutta puhuttiin kuitenkin, että voisi vaikka joku päivä kahvitella tms. Ollaanhan me melkein naapureita. :)

---

Nyt neulomaan hyshys-projektia vaihtoparille. ;)

Besides being a slow knitter, I'm also a bad blogger. Oh well, at least Haruni is ready at last! I'm loving it lots and lots. The other finished project is the samll purse I knitted for my mother for Mother's day in May. It's awfully ugly, but dear to me anyway. I learned so much about making purses while doing it. I also got some yarn and buttons and ribbons and such from TinttiH when she went to Tallinn last week. She's such a dear! (See the markers she gave me, they're so lovely!)